Lue lisää minusta

Jo murrosiässä aloin miettiä, miksi olin erilainen kuin muut nuoret. Löysinkin siihen useita selityksiä, joita yritin uskotella itselleni todeksi. Erilaisuuteni johtui ehkä siitä, ettei minulla ollut saman ikäisiä sisaruksia? Tai ehkäpä siitä, etten ollut lapsena ollut päiväkodissa toisin kuin muut lapset enkä ollut tottunut muihin ihmisiin? Lopulta ymmärsin, ettei erilaisuuteni voinut johtua tällaisista asioista.  Minusta tuntui nimittäin siltä, etten ollut koskaan oppinut ymmärtämään muita ihmisiä. Olin vähällä luovuttaa ja viimeinen oljenkorteni oli varata aika psykologilta. Toivoin, että hän voisi auttaa minua muuttamaan persoonallisuuttani, mutta sainkin häneltä odottamattoman vastauksen. Sen sijaan, että olisi antanut minulle vinkkejä siitä, miten voisin muuttaa itseäni, hän kehotti minua menemään neuropsykologisiin testeihin. Näiden testien tuloksena sain vuonna 2003 Asperger-diagnoosin.

Luennot

Vuonna 2008 hain vihdoin Ågesta Folkhögskolaniin tiedottajalinjalle Tukholmaan. Se, mikä teki koulutuksesta ainutlaatuisen ja mielenkiintoisen oli se, että linja oli tarkoitettu ainoastaan Asperger-henkilöille. Koulussa saimme lukea kirjallisuutta Aspergerin syndroomasta, vetää keskusteluryhmiä Asperger-lasten vanhemmille Tukholman Asperger Centerissä sekä pitää luentoja eri paikoissa ympäri Ruotsia. Alussa minua jännitti, koska tunsin itseni epävarmaksi. Pelkäsin, ettei ketään kiinnostaisi kuunnella Aspergerin syndroomaan liittyviä vaikeuksia tai elämäntarinaani, mutta pelkoni osoittautuivat täysin turhiksi. Pian epävarmuuteni oli hävinnyt kokonaan ja valmistuttuani koulusta aloin pitää luentoja säännöllisesti. Tänä päivänä luentojen pitäminen on yksi suurimpia kiinnostuksenkohteitani.

 

Miksi luennoitsijaksi?

Koko nuoruuteni olin miettinyt, miksi olin erilainen kuin muut. Aikuisena otin yhteyttä psykologiin, mikä johti Asperger-diagnoosin saamiseen.
Aikaisemmin olin luullut, että Asperger-henkilöiltä puuttui empatiakyky ja he olivat kaikki epäsosiaalisia, mutta pian ymmärsin, että nämä olivat pelkkiä ennakkoluuloja. Huomasin, että monilta puuttui tietoa, minkä vuoksi päätin opiskella luennoitsijaksi.

Diagnoosin saaminen

En varmasti koskaan tule unohtamaan ensimmäistä ajatustani, joka tuli mieleeni. Olin varma, että lääkäri oli väärässä eikä diagnoosi missään nimessä voinut pitää paikkansa. Minähän olen aina ollut sosiaalinen ja empaattinen. Olin täysin varma siitä, että Asperger-henkilöt olivat epäsosiaalisia, eristäytyneitä eivätkä kykeneet tuntemaan myötätuntoa. Vasta alettuani lukea kirjallisuutta aiheesta aloin vähitellen ymmärtää, että minulla oli ollut diagnoosista useita ennakkoluuloja, jotka eivät pitäneet paikkansa.

Ennakkoluuloja

Vuosien myötä aloin ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia eivätkä Asperger-henkilöt ole poikkeus. Me olemme keskenämme yhtä erilaisia kuin muutkin ihmiset. Huomasin myös, että monet diagnoosin omaavat henkilöt ovat itse asiassa erittäin sosiaalisia ja empaattisia, toisin kuin usein luullaan. Huomasin, että ihmisiltä puuttui tietoa ja vähitellen minulle alkoi syntyä ajatus luentojen pitämisestä.

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this. more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close