Lue lisää minusta
Jo murrosiässä aloin miettiä, miksi olin erilainen kuin muut nuoret. Löysinkin siihen useita selityksiä, joita yritin uskotella itselleni todeksi. Erilaisuuteni johtui ehkä siitä, ettei minulla ollut saman ikäisiä sisaruksia? Tai ehkäpä siitä, etten ollut lapsena ollut päiväkodissa toisin kuin muut lapset enkä ollut tottunut muihin ihmisiin? Lopulta ymmärsin, ettei erilaisuuteni voinut johtua tällaisista asioista. Minusta tuntui nimittäin siltä, etten ollut koskaan oppinut ymmärtämään muita ihmisiä. Olin vähällä luovuttaa ja viimeinen oljenkorteni oli varata aika psykologilta. Toivoin, että hän voisi auttaa minua muuttamaan persoonallisuuttani, mutta sainkin häneltä odottamattoman vastauksen. Sen sijaan, että olisi antanut minulle vinkkejä siitä, miten voisin muuttaa itseäni, hän kehotti minua menemään neuropsykologisiin testeihin. Näiden testien tuloksena sain vuonna 2003 Asperger-diagnoosin.